Maaliverkon kunto ratkaisee enemmän kuin moni seura ajattelee, sillä repeytynyt tai löystynyt verkko voi muuttaa maalin hylätyksi, katkaista harjoituksen ja pahimmillaan aiheuttaa vaaratilanteen. Tämä artikkeli on seuran varustevastaavalle, junioreiden valmentajalle ja työpaikkasalibandyn vuoroa pyörittävälle, joka haluaa tunnistaa kulumisen merkit ajoissa ja tietää, milloin pelkkä paikkaus riittää ja milloin verkko on vaihdettava.
Suomessa salibandy-kausi kestää syyskuusta huhtikuuhun. Samoja maaleja käyttää usein samassa hallissa koululaisten liikuntatunnit iltapäivällä, juniorit alkuillasta ja aikuisten vuorot myöhään. Tämän takia yksi maali voi joutua 15-25 tunnin viikkokuormitukseen, ja verkko kuluu nopeammin kuin sen hinnasta voisi päätellä.
Maaliverkon kunto – mistä kuluminen alkaa
Verkko kuluu harvoin keskeltä. Ensimmäiset viat näkyvät yleensä kiinnityskohdissa, eli siellä missä verkko on sidottu, koukutettu tai tarranauhoitettu maalin putkikehikkoon. Jokainen kova laukaus nykäisee verkkoa, ja kiinnityskohta ottaa iskun vastaan joka kerta.
Toinen tyypillinen kohta on maalin alareuna. Siirrettävää maalia vedetään lattiaa pitkin, ja alaosan verkko hankautuu lattiaan, kaukalon kaiteisiin ja varastokärryn reunoihin. Pohjoisen kaupungeissa, kuten Oulussa ja Rovaniemellä, maaleja kuljetetaan monesti kylmän varaston ja lämpimän hallin väliä, ja lämpötilan vaihtelu haurastuttaa muovikuitua nopeammin kuin tasainen sisäilma.
Kolmas kulumiskohta on sisäverkko. IFF:n hyväksymissä ottelumaaleissa on takaverkon lisäksi irrallinen sisäverkko, jonka tehtävä on pysäyttää pallo eikä antaa sen kimmota takaisin kentälle. Kun sisäverkko löystyy tai repeää, pallo voi pomppia maalista ulos, ja erotuomarille syntyy tulkintatilanne, jota kukaan ei halua.
Kulumisen merkit, jotka kannattaa tarkistaa
Kokenut varustevastaava katsoo verkon kunnon kauden alussa elokuun lopulla, joulutauon aikana ja ennen kevään pudotuspelejä. Tarkistus vie yhdeltä maalilta noin viisi minuuttia, eikä siihen tarvita työkaluja.
Katkenneet silmukat ovat selvin merkki. Yksi katkennut lanka ei vielä päästä palloa läpi, mutta vieressä olevat silmukat joutuvat heti kovemmalle rasitukselle, ja reikä kasvaa muutamassa viikossa. Salibandypallon halkaisija on 72 mm, ja kahden vierekkäisen silmukan katkettua aukko on jo usein tarpeeksi iso pallolle.
Haalistunut ja jäykkä lanka kertoo materiaalin vanhenemisesta. Jos verkko tuntuu sormissa kovalta ja narskuvalta eikä joustavalta, kuitu on menettänyt sitkeytensä ja katkeaa seuraavaksi kovan laukauksen kohdalla.
Löysät tai puuttuvat kiinnikkeet näkyvät verkon roikkumisena. Kun verkko roikkuu, pallo voi livahtaa kehikon ja verkon välistä, jolloin maali näyttää menneen sisään mutta pallo onkin ulkona.
Venynyt sisäverkko roikkuu lattiaan asti tai kietoutuu takaverkkoon. Tällöin pallo kimpoaa herkemmin takaisin.
Myytti: kokonainen verkko on aina kunnossa
Yleinen ajatus on, että verkko on kunnossa niin kauan kuin siinä ei ole reikää. Ei pidä paikkaansa. Muutaman kauden käytössä ollut verkko voi näyttää ehjältä, mutta kuitu on haurastunut niin paljon, että ensimmäinen F-liigatason laukaus repäisee sen. Junioriharjoituksissa vanha verkko voi kestää vuosia, mutta aikuisten kilpajoukkueen harjoituksissa sama verkko pettää viikoissa.
Arvio pitää siis tehdä käyttäjien mukaan, ei pelkän ulkonäön perusteella. Divari- tai F-liigajoukkueen harjoitusmaalien verkot kannattaa uusia 1-2 kauden välein, kun taas koulun liikuntasalin maali, jolla pelataan lähinnä kevyttä sählyä, voi toimia samalla verkolla 4-6 vuotta.
Paikkaus vai vaihto – milloin kumpikin
Paikkaus toimii, kun vika on pieni ja verkko on muuten joustava. Yksittäisen katkenneen silmukan voi sitoa tukevalla polyesterinarulla tai nippusiteellä, kunhan sidonta ei jää teräväksi ulokkeeksi. Nippusiteen terävä pää kannattaa leikata tasaiseksi ja kääntää maalin ulkopuolelle, koska maalivahdin kasvot ja kädet ovat usein lähellä verkkoa.
Vaihto on oikea ratkaisu, kun reikiä on useita, kuitu on jäykkä tai kiinnityskohdat ovat repeilleet useasta paikasta. Pelkän takaverkon vaihto maksaa harjoitusmaaliin tyypillisesti 25-60 € ja IFF-hyväksyttyyn ottelumaaliin 40-100 € mallista ja valmistajasta riippuen. Sisäverkko on usein saatavilla erikseen. Uusi kokonainen maali maksaa moninkertaisesti, joten oikeaan aikaan tehty verkon vaihto pidentää koko maalin käyttöikää.
Virallisissa SSBL:n sarjaotteluissa poikkeus on selvä: ottelumaalien verkkojen on oltava ehjät ja ne on kiinnitettävä niin, ettei pallo pääse läpi. Erotuomari voi vaatia korjausta ennen ottelua, ja jos varaverkkoa ei ole, aloitus viivästyy. Tämän takia moni seura pitää kotihallin varastossa yhtä varaverkkoa.
Käytännön esimerkki joukkueen harjoituksista
Tavallinen tilanne aikuisten harrastejoukkueessa tamperelaisessa koulun salissa: harjoitusten lopussa pelataan peliä, ja kova laukaus menee maalin läpi verkon alakulmasta. Kukaan ei ollut huomannut, että kulmakiinnike oli irronnut jo viikkoja aiemmin. Peli keskeytyy, pallo lentää varastohuoneen oven suuntaan, ja loppuvuoro pelataan ilman toista maalia.
Ratkaisu olisi ollut yksinkertainen. Kun yksi pelaaja tarkistaa verkot jokaisen kuukauden ensimmäisessä harjoituksessa ja salikassissa on pussillinen nippusiteitä, tämänkaltaiset keskeytykset jäävät pois. Samassa yhteydessä kannattaa vilkaista myös pallojen kunto ja vaihtoväli, koska halkeillut pallo ja reikäinen verkko tulevat yleensä vastaan samaan aikaan.
Yleisimmät virheet verkon hoidossa
Ensimmäinen virhe on maalin raahaaminen lattiaa pitkin. Siirrettävä maali kuuluu nostaa kahden henkilön voimin tai kuljettaa pyörien päällä, jos mallissa on sellaiset. Raahaus hioo alaverkon ja kehikon pohjan puhki muutamassa kuukaudessa.
Toinen virhe on verkon jättäminen maalin päälle kurttuun varastoinnin ajaksi. Painavien varusteiden pinoaminen maalin päälle venyttää verkkoa ja katkaisee silmukoita taitoskohdista. Kesätauon ajaksi verkko kannattaa irrottaa, kuivata ja säilyttää taiteltuna kuivassa paikassa.
Kolmas virhe on väärän kokoisen varaverkon ostaminen. IFF:n ottelumaali on 160 x 115 cm, mutta harjoitus- ja junioritason maaleissa koot vaihtelevat. Tarkista maalin mitat ja valmistaja ennen tilausta, koska eri valmistajien kiinnitystavat eivät aina ole yhteensopivia. Lisätietoa eri malleista löytyy artikkelista kiinteät ja siirrettävät salibandymaalit.
Mistä uusi verkko kannattaa hankkia
Varaverkkoja myyvät erityisesti salibandyn erikoisliikkeet ja verkkokaupat, joissa saatavilla on usein valmistajakohtaisia verkkoja esimerkiksi Unihocin, Salmingin ja Zonen maaleihin. Isoista urheiluketjuista, kuten Stadiumista, XXL:stä ja Intersportista, löytyy yleensä kevyempiä harjoitus- ja pihamaaleja, mutta ottelumaalien varaosat ovat niissä harvinaisempia. Eri vaihtoehtoja voi selata salibandymaalien tuotealueelta.
Seuratilauksissa kannattaa tilata verkot samalla kertaa kauden muiden hankintojen kanssa. Elokuussa tilattu verkko ehtii perille ennen syyskuun ensimmäisiä sarjaotteluita, kun taas lokakuussa tehty tilaus voi jäädä odottamaan valmistajan varastoa. Kannattaa muistaa, että salibandykauppa on erikoistunut nimenomaan salibandyn mailoihin, palloihin, kenkiin, suojavarusteisiin ja kentän varusteisiin. Jalkapallo- tai tennisverkot kuuluvat aivan eri kauppojen valikoimaan, eivätkä niiden mitat tai silmäkoot sovi salibandymaaliin.
UKK
Kuinka usein salibandymaalin verkko pitää vaihtaa?
Kilpajoukkueen aktiivikäytössä verkko kestää yleensä 1-2 kautta, harrastekäytössä 3-4 kautta ja koulujen kevyessä käytössä 4-6 vuotta. Ratkaisevaa on kuidun kunto ja kiinnityskohtien kestävyys, ei pelkkä ikä.
Voiko reikäisellä verkolla pelata virallisen ottelun?
Ei voi, jos pallo pääsee reiästä läpi. Erotuomari tarkistaa maalit ennen ottelua ja voi vaatia korjausta. Pieni, huolellisesti sidottu paikkaus hyväksytään yleensä, kunhan verkko pysyy tiiviinä.
Mitä sisäverkko tekee, ja tarvitaanko sitä harjoitusmaalissa?
Sisäverkko pysäyttää pallon, ettei se kimpoa maalista takaisin kentälle. Ottelumaaleissa se kuuluu vaatimuksiin. Harjoitusmaalissa se ei ole pakollinen, mutta helpottaa maalien tulkintaa harjoituspeleissä.
Lopuksi: tarkista verkko ennen kuin se pettää
Maaliverkko on salibandyvarusteista halvimpia, mutta sen pettäminen keskeyttää harjoituksen tai siirtää ottelun aloitusta. Kun verkko tarkistetaan kolme kertaa kaudessa, maalia ei raahata, verkko irrotetaan kesäksi ja varastossa on yksi varaverkko, koko kausi menee yleensä ilman yllätyksiä.
Maaliverkon tarkistuksen yhteydessä kannattaa myös katsoa, että maali on tukevasti paikallaan eikä kaadu, kun pelaaja törmää siihen. Jos joku loukkaantuu vakavasti, esimerkiksi saa päävamman tai murtuman, soita heti hätänumeroon 112.