Kasvavan jalan kengät ovat salibandyharrastuksen kulueräistä se, joka yllättää vanhemmat useimmin: syksyllä ostetut kengät voivat olla puristavat jo helmikuussa. Tässä artikkelissa käydään läpi, kuinka usein junioripelaajan salibandykengät kannattaa vaihtaa, miten oikea koko mitataan ja kuinka paljon kasvuvaraa kenkään voi jättää ilman, että pito ja nilkan tuki kärsivät. Kun nämä asiat ovat selvillä, raha ei mene hukkaan ja lapsen jalka pysyy terveenä koko kauden.
Kuinka nopeasti lapsen jalka kasvaa salibandykauden aikana
Lapsen jalka kasvaa epätasaisesti. Alle kouluikäisellä jalka voi kasvaa 1-2 kenkänumeroa vuodessa, alakouluikäisellä tyypillisesti noin yhden numeron vuodessa. Murrosiän kasvupyrähdyksessä, tytöillä usein 10-13-vuotiaana ja pojilla 12-15-vuotiaana, jalka voi kasvaa numeron puolessa vuodessa.
Suomessa salibandykausi kestää syyskuusta huhtikuuhun. Elokuussa sopivat kengät ovat siis monella 7-12-vuotiaalla pienet viimeistään maalis-huhtikuussa. Tästä tulee käytännön nyrkkisääntö: alle 12-vuotiaan kengät vaihtuvat yleensä kerran kaudessa, kasvupyrähdyksessä joskus kahdesti.
Poikkeuksiakin on. Jos lapsi harjoittelee vain kerran viikossa koulun kerhossa, sama pari voi riittää kaksi kautta. Jos jalka ei kasva mutta pohja on kulunut sileäksi, kengät on vaihdettava silti, koska pito hallilattialla on nilkan turvallisuuden kannalta yhtä tärkeä kuin oikea koko.
Lasten salibandykengät – oikean koon mittaaminen askel askeleelta
Kokenut myyjä ei kysy ensimmäisenä kenkänumeroa vaan mittaa jalan. Eri valmistajien numerot poikkeavat toisistaan, ja Salmingin 36 voi olla eri pituinen kuin Asicsin 36. Lestin muodosta ja merkkien eroista on lisää tietoa artikkelissa kengän koon ja lestin sovituksen perusteet.
Mittaus onnistuu kotona näin:
1. Mittaa iltapäivällä tai harjoitusten jälkeen, jolloin jalka on hieman turvonnut.
2. Lapsi seisoo paperin päällä pelisukat jalassa, ja jalan ääriviivat piirretään.
3. Mittaa pisin kohta kantapäästä isovarpaan molemmista jaloista ja käytä isompaa lukua.
4. Lisää mittaan 8-12 mm, joka kattaa liikkumavaran ja kohtuullisen kasvuvaran.
5. Vertaa tulosta valmistajan senttitaulukkoon, älä pelkkään numeroon.
Kaupassa sovitetaan aina omilla pelisukilla. Paksut salibandysukat vievät helposti puoli numeroa. Kun lapsi seisoo kengät jalassa, kärjen ja isovarpaan väliin pitää mahtua noin aikuisen peukalon leveys. Kantapää ei saa nousta, kun lapsi ponnistaa varpailleen.
Kasvuvara – paljonko on liikaa
Yleisin väärinkäsitys kuuluu näin: ”ostetaan kaksi numeroa isommat, niin riittää pitkään”. Salibandyssa tämä ei toimi. Laji on täynnä nopeita pysähdyksiä ja sivuttaisia suunnanmuutoksia, ja liian väljässä kengässä jalka liukuu sisällä. Seurauksena on rakkoja, varpaankynsien mustelmia ja pahimmillaan nilkan nyrjähdys, koska kengän sivuttaistuki ei osu oikeaan kohtaan.
Kävelykenkiin jätetään usein 12-17 mm sisäpituutta jalan mittaan nähden. Sisäpelikengissä toimiva raja on tiukempi, noin 8-12 mm. Yli 15 mm:n väljyys on jo liikaa, vaikka nauhat kiristettäisiin kuinka lujalle.
Paksumpi pohjallinen tai toinen sukkapari ei ole hyvä tapa paikata liian isoa kokoa. Se nostaa jalkaa kengässä ja heikentää kantapään lukitusta. Jos rajatapauksessa joutuu valitsemaan kahden koon väliltä, kasvupyrähdyksen ulkopuolella olevalle lapselle kannattaa valita pienempi.
Merkit siitä, että kengät on vaihdettava
Lapsi harvoin sanoo itse, että kengät puristavat. Hän pelaa mieluummin kipeillä jaloilla kuin jää pois harjoituksista. Vanhemman kannattaa siksi tarkistaa kengät joka 6-8 viikon välein kauden aikana.
Varoitusmerkkejä ovat punaiset painaumat varpaissa tai kantapäässä harjoitusten jälkeen, isovarpaan ulottuminen kärkeen seisoma-asennossa ja kengän kärjen pullistuminen. Myös pohjan kunto kertoo paljon. Kun päkiän kohdalta kuvio on kulunut sileäksi, kenkä alkaa luistaa lakatulla lattialla. Pidon merkityksestä kerrotaan tarkemmin artikkelissa salibandykengän pohjan pito hallilattialla.
Tyypillinen tilanne: 10-vuotias pelaa elokuussa ostetuilla kengillä, ja tammikuussa valmentaja huomaa hänen alkaneen jarruttaa varovasti ja kääntyä hitaammin. Syy ei ole kunnon heikkeneminen vaan se, että isovarvas osuu kärkeen jokaisessa pysähdyksessä. Uudet kengät palauttavat liikkumisen usein heti.
Yleisimmät virheet junioripelaajan kenkähankinnoissa
Juoksukengät hallissa. Juoksukengän paksu ja pehmeä pohja on tehty eteenpäin suuntautuvaan liikkeeseen. Sivuttaisliikkeessä jalka kallistuu pohjan reunan yli, mikä on suora riski nilkalle. Juoksukengät kuuluvat yleisen urheilukaupan valikoimaan, salibandykauppa puolestaan keskittyy nimenomaan sisäpelikenkiin, joissa on matala ja leveä pohja ja kumiseos, joka ei jätä jälkiä.
Isosisaruksen kuluneet kengät. Kierrätys on järkevää, mutta käytetty kenkä on muotoutunut edellisen käyttäjän jalkaan. Jos välipohja on painunut tai kantakuppi pehmennyt, tuki on mennyt. Hyväkuntoiset, alle kauden käytetyt kengät voi periä turvallisesti.
Ostaminen ilman sovitusta. Verkosta tilaaminen toimii, kun malli ja koko ovat tuttuja. Ensimmäiset kunnon salibandykengät kannattaa kuitenkin sovittaa liikkeessä, oli se sitten Stadium, XXL, Intersport, Sportia tai pienempi erikoisliike esimerkiksi Tampereella tai Helsingissä.
Hintataso ja järkevä budjetti
Lasten ja nuorten sisäpelikengät maksavat tyypillisesti 40-90 €, aikuisten aloittelijamallit 60-120 € ja kilpatason kengät 150-250 €. Junioreille ei kannata ostaa kalleinta mallia, koska se jää pieneksi ennen kuin sen ominaisuuksista ehtii hyötyä. Kalliimpi kenkä ei myöskään automaattisesti sovi paremmin. Lestin muoto ratkaisee enemmän kuin hinta.
Valmistajista Salming, Unihoc, Asics, Puma ja Kempa tekevät sisäpelikenkiä myös pienemmissä koissa. Valikoimaa voi vertailla esimerkiksi osastolla salibandykengät. Jos jalka on 14-15-vuotiaana jo aikuisen kokoa ja lapsi pelaa SSBL:n juniorisarjoissa useita kertoja viikossa, keskitason aikuisten malli on perusteltu valinta.
Yksi budjettivinkki: kenkäostokset kannattaa tehdä elokuussa ennen kauden alkua, kun valikoima on laaja. Keväällä uuden mallin tultua edellisen vuoden kengät ovat usein alennuksessa, mutta kasvavalle jalalle niitä ei voi ostaa varastoon puoli vuotta etukäteen.
UKK
Kuinka usein lasten salibandykengät pitää vaihtaa?
Alle 12-vuotiaalla yleensä kerran kaudessa, kasvupyrähdyksessä 2 kertaa kaudessa. Kun kasvu tasaantuu, sama pari voi kestää 1-2 kautta, jos pohjan kuvio on vielä tallella.
Paljonko kasvuvaraa salibandykenkiin saa jättää?
Noin 8-12 mm jalan pituuden yli, eli suunnilleen peukalon leveys. Yli 15 mm:n väljyys heikentää kantapään lukitusta ja lisää nilkan nyrjähdyksen riskiä.
Voiko lapsi pelata salibandya tavallisilla lenkkareilla?
Aivan alussa kokeilukerroilla kyllä, mutta säännöllisessä harjoittelussa kannattaa käyttää sisäpelikenkiä. Juoksukengän korkea ja pehmeä pohja ei tue sivuttaisliikkeitä. Jos nilkka vääntyy pahasti, eikä lapsi pysty varaamaan jalalle tai jalka on selvästi virheasennossa, hakeudu hoitoon ja hätätilanteessa soita 112.
Mittaa jalka ennen jokaista kautta
Kasvavan jalan kenkien hankinnassa onnistuu parhaiten, kun jalka mitataan elokuussa ja kenkien istuvuus tarkistetaan muutaman viikon välein kauden aikana. Kasvuvaraa jätetään maltillisesti, noin sentin verran, eikä isommalla koolla yritetä venyttää kenkien ikää. Hyvin istuva, pitävä kenkä on junioripelaajalle tärkein yksittäinen varuste mailan ja silmäsuojien rinnalla, koska se tekee pelaamisesta turvallisempaa ja mukavampaa.
—
Artikkelissa on noin 1 050 sanaa. Sisäisiä linkkejä on kolme, ja ne kaikki löytyvät linkkilistalta: kengän koko ja lesti, pohjan pito hallilattialla ja salibandykenkien tuotealue.
Muutama luku on tavallisia nyrkkisääntöjä, joita en ole tarkistanut mistään lähteestä. Ne kannattaa käydä läpi ennen julkaisua:
– **Kasvuvara 8-12 mm**
– **Kasvutahti:** 1-2 kenkänumeroa vuodessa alle kouluikäisillä
– **Kasvupyrähdyksen iät**
– **Junioreiden kenkien hinnat 40-90 €**
En maininnut junioreiden kenkämalleja nimeltä, koska en ollut varma niiden nimistä. Merkit mainitaan vain yleisellä tasolla.