Salibandykengän koko ja lesti ratkaisevat, pysyykö jalka paikallaan nopeissa suunnanmuutoksissa vai liukuuko se kengän sisällä joka jarrutuksessa. Tämä artikkeli on tarkoitettu harrastajalle, joka ostaa ensimmäisiä kunnon sisäpelikenkiään, sekä vanhemmalle, joka hankkii kenkiä kasvavalle juniorille. Kun ymmärrät, miten kengän koko ja lesti eroavat toisistaan, vältät rakot, mustuneet varpaankynnet ja turhan uusintaoston.
Mitä lesti tarkoittaa salibandykengässä
Lesti on jalan muotoinen malli, jonka ympärille kenkä rakennetaan. Se määrää kengän leveyden päkiän kohdalta, jalkapöydän korkeuden, kantapään muodon ja varvasosan tilavuuden. Koko kertoo pituuden, lesti kaiken muun.
Kaksi samankokoista kenkää voi siis tuntua täysin erilaiselta. EU 43 yhdeltä valmistajalta voi puristaa päkiästä, kun toisen merkin 43 jättää kantapään löysäksi. Lestit vaihtelevat merkkien välillä ja usein myös saman merkin mallisarjojen välillä, joten aiempi koko on lähtökohta eikä takuu.
Salibandyssa lestin merkitys korostuu, koska laji on täynnä sivuttaisliikkeitä, pysähdyksiä ja käännöksiä lakatulla hallilattialla. Jos jalka liikkuu kengän sisällä, pito lattiaan ei auta – energia katoaa jalan ja kengän väliin.
Salibandykengän koko: mittaa ennen kuin sovitat
Kokenut myyjä mittaa ensin jalan senttimetreinä eikä kysy, mitä kokoa asiakas yleensä käyttää. EU-, UK- ja US-koot eivät muunnu valmistajalta toiselle täysin samalla tavalla, mutta senttimittaa on vaikeampi tulkita väärin.
Mittaus onnistuu kotonakin. Seiso paperin päällä kantapää seinää vasten, merkitse pisimmän varpaan kohta ja mittaa molemmat jalat. Jalat ovat harvoin täsmälleen samanpituiset, ja kenkä valitaan aina isomman jalan mukaan. Mittaa illalla tai treenin jälkeen, koska jalka turpoaa päivän aikana 0,5-1 koon verran.
Varpaiden eteen jätetään noin 0,5-1 cm tilaa. Käytännössä se on reilun peukalon leveyden verran, kun seisot kengät jalassa. Pienempi väli tarkoittaa, että varpaat iskeytyvät kärkeen joka jarrutuksessa. Isompi väli antaa jalan liukua eteenpäin.
Leveys, jalkapöytä ja kantapää
Pituus on usein kunnossa, mutta ongelma löytyy leveydestä. Leveäjalkainen pelaaja yrittää ratkaista puristuksen ostamalla puolta tai kokonaista kokoa isomman kengän. Tuloksena on liian pitkä kenkä, joka on silti kapea, koska leveys ei kasva samassa suhteessa.
Parempi ratkaisu on etsiä leveämmällä lestillä tehty malli. Sovita useamman merkin kenkiä – esimerkiksi Asics Gel-Blade, Salming Kobra, Unihoc U5 ja Fatpipe Foundation – ja vertaa niitä samalla koolla. Ero päkiän kohdalla tuntuu usein heti.
Korkea jalkapöytä on toinen yleinen haaste. Jos nauhat eivät kiristy tasaisesti tai päälliosa painaa jalan päältä, lesti on liian matala. Kantapään pitää lukittua: kun nouset varpaille, kantapää ei saa nousta kengästä yli muutamaa milliä. Löysä kantapää on suora tie rakkoihin ja nilkan nyrjähdyksiin.
Sovitus askel askeleelta
Hyvä sovitus vie kaupassa 15-20 minuuttia, ja se kannattaa käyttää kokonaan. Ammattilainen etenee näin:
1. Ota mukaan pelisukat – ohut arkisukka antaa väärän kuvan, varsinkin jos pelaat paksuilla tai tukisukilla.
2. Sovita illalla – jalka on silloin lähimpänä pelin aikaista kokoaan.
3. Nauhoita kunnolla – myös ylimmät reiät, kuten pelissä. Löysillä nauhoilla jokainen kenkä tuntuu mukavalta.
4. Liiku – tee sivuaskelia, pysähdyksiä ja käännöksiä. Pelkkä seisominen ei kerro mitään.
5. Vertaa kahta kokoa – sovita aina myös puoli kokoa pienempi ja isompi, vaikka ensimmäinen tuntuisi hyvältä.
Jos verkkokaupassa on vain mallikuvia, tilaa kahta kokoa ja palauta toinen. Moni salibandykauppa sallii tämän, kun kenkiä on sovitettu vain sisätiloissa ja pohjat ovat puhtaat. Valikoimaa eri merkeiltä löydät salibandykenkien tuotealueelta.
Myytti: kenkä antaa periksi käytössä
Moni ostaa tiukan kengän siinä uskossa, että se venyy muutamassa treenissä sopivaksi. Nahkakengissä näin joskus kävikin. Nykyiset sisäpelikengät on tehty pääosin synteettisistä materiaaleista ja verkkokankaasta, jotka eivät juuri veny.
Kenkä voi pehmetä hieman taipumakohdista, mutta päkiän puristus ei katoa. Jos kenkä painaa sovituksessa, se painaa myös helmikuussa sarjan ratkaisuotteluissa. Ainoa poikkeus on kantapään jäykkä kappi, joka muotoutuu jalkaan yleensä 3-5 käyttökerran jälkeen.
Lasten ja junioreiden kenkäkoko
Vanhemmille kasvuvara on houkutteleva ajatus. Kaksi kokoa isommat kengät kestäisivät koko salibandykauden syyskuusta huhtikuuhun ja ehkä seuraavankin. Liian isossa kengässä lapsi kuitenkin kompastelee, jalka liukuu ja nilkka kääntyy helpommin.
Junioreille sopiva kasvuvara on noin 1 cm, ei enempää. Kasvavan lapsen jalka voi pidentyä kokonaisen koon vuodessa, joten kengät uusitaan käytännössä 1-2 vuoden välein. Tarkista koko kauden alussa ja joulutauolla. Aloittelijakengät maksavat 60-120 €, joten väärä koko ei ole iso menetys, mutta ylisuuret kengät lisäävät loukkaantumisriskiä enemmän kuin moni arvaa.
Sama pätee juoksukenkiin, joita lapset usein tuovat ensimmäisiin treeneihin. Juoksukengän korkea vaimennus ja kapea pohja eivät tue sivuttaisliikettä, eikä niiden kumi pidä hallilattiassa samalla tavalla. Juoksu- ja ulkolajikengät kuuluvat yleisten urheilukauppojen vertailuihin. Salibandykauppa keskittyy nimenomaan sisäpelikenkiin, mailoihin, suojiin ja maalivahdin varusteisiin.
Yleisimmät virheet kengän sovituksessa
Ensimmäinen virhe on koon valinta vanhan kengän perusteella. Jos edelliset Salming-kengät olivat 44, uudet Asicsit voivat olla 43,5 tai 44,5. Mittaa ja sovita aina uudelleen.
Toinen virhe on leveyden korjaaminen pituudella. Puoli kokoa isompi kenkä ei korjaa kapeaa lestiä, vaan lisää liukumista eteenpäin. Kun jalka liikkuu kengässä, myös sivuttaistuki nopeissa suunnanmuutoksissa heikkenee, koska tukirakenteet eivät ole oikeassa kohdassa.
Kolmas virhe on unohtaa pohjalliset. Jos käytät omia tukipohjallisia, ota ne sovitukseen mukaan. Ne vievät tilaa ja voivat muuttaa sopivaa kokoa puolella numerolla. Lue lisää siitä, miten vaimennus ja jalkaterän tuki vaikuttavat niveliin.
UKK
Pitääkö salibandykengän olla samaa kokoa kuin arkikengän?
Ei välttämättä. Sisäpelikengät istuvat yleensä tiukemmin kuin arkikengät, ja moni päätyy samaan tai puoli kokoa pienempään kokoon. Mittaa jalka senttimetreinä ja sovita aina pelisukilla.
Kuinka paljon tilaa varpaiden eteen pitää jättää?
Noin 0,5-1 cm eli suunnilleen peukalon leveyden verran. Junioreilla voi jättää lähemmäs 1 cm kasvuvaraa, mutta ei enempää.
Mistä tiedän, että kengän lesti on liian kapea?
Päkiän sivuilla tuntuu painetta, pikkuvarvas hankaa tai jalan ulkosyrjä pullistuu päälliosan yli. Jos puristus jatkuu, kun nauhat ovat väljemmällä, kokeile leveämmällä lestillä tehtyä mallia isomman koon sijaan.
Hyvin istuva kenkä on paras suojaväline
Kengän koko ja lesti ovat kaksi eri asiaa, ja molempien pitää olla kohdallaan. Mittaa jalka illalla, sovita pelisukilla, liiku kaupassa ja vertaa ainakin kahta merkkiä samassa koossa. Kantapään pitää lukittua, päkiä ei saa puristaa ja varpaille jää noin sentti tilaa.
Junioreille riittää maltillinen kasvuvara ja koon tarkistus kahdesti kaudessa. Jos kenkä tuntuu sovituksessa väärältä, se ei korjaannu käytössä – vaihda malli ennen kuin ensimmäinen treeni ehtii kertoa saman.