Varusteiden merkitseminen joukkueessa – sekaannukset

Varusteiden merkitseminen joukkueessa – sekaannukset

Joukkueen kassihuoneessa on kauden ensimmäisen kuukauden jälkeen yleensä kasa nimettömiä tavaroita: kolme samanlaista mustaa salibandymailaa, kaksi paria valkoisia silmäsuojia ja yksi kenkäpari, jota kukaan ei tunnista omakseen. Varusteiden merkitseminen on halvin tapa välttää sekaannukset, kadonneet tavarat ja turhat uudet ostokset. Tämä artikkeli on tarkoitettu joukkueenjohtajille, valmentajille ja junioripelaajien vanhemmille, jotka haluavat, että tavarat löytävät omistajansa ilman joka viikkoista selvittelyä.

Miksi sekaannukset syntyvät juuri salibandyssa

Salibandyvarusteet ovat poikkeuksellisen samannäköisiä. Kun puolet juniorijoukkueesta ostaa saman Unihoc- tai Fatpipe-mallin samasta kampanjasta, salibandymailat erottaa toisistaan vain kaaren suunnasta, ja sekin unohtuu helposti. Moni seura myös hankkii aloittelijapaketit yhteistilauksena, jolloin 15 lapsella on täsmälleen samat mailat, pallot ja kassit.

Toinen syy on vuoroissa. Tampereen tai Helsingin isoissa halleissa joukkueet vaihtuvat 5-10 minuutin välein, ja pukukopista lähdetään kiireessä. Kenkiä ja silmäsuojia jää penkeille, ja seuraavan vuoron pelaaja nappaa ne mukaansa omina.

Sekaannukset maksavat. Keskitason maila maksaa 100-200 €, salibandykengät 60-250 € ja silmäsuojat 30-70 €. Yksi kadonnut varuste kauden aikana tekee perheelle helposti sadan euron laskun.

Varusteiden merkitseminen tuote kerrallaan

Kokenut joukkueenjohtaja aloittaa siitä, mikä katoaa useimmin: mailat, silmäsuojat ja kengät. Pallot ja juomapullot ovat yleensä joukkueen yhteistä tavaraa, eikä niiden henkilökohtainen merkitseminen ole yhtä tärkeää.

Salibandymaila. Toimivin paikka nimelle on varren yläpää grippiteipin alla tai sen päällä. Moni joukkue käyttää värikoodia, jossa jokaisella pelaajalla on oma grippiteipin värinsä. Valikoimaa löytyy grippiteippien tuotealueelta, ja yhden rullan hinta on muutamia euroja. Lisäksi nimikirjaimet tai pelinumero kirjoitetaan permanent-tussilla varteen lavan liitoksen yläpuolelle. Merkintä ei saa peittää varren IFF-sertifiointimerkintää, koska sen pitää näkyä otteluissa.

Silmäsuojat. Nämä sekoittuvat helpoimmin, koska mallit ovat lähes identtisiä. Nimi tai numero kirjoitetaan sangan sisäpuolelle tussilla tai pieneen tarraan. Linssiin ei kirjoiteta mitään. Alle 15-vuotiaille silmäsuojat ovat pakolliset SSBL:n virallisissa sarjoissa, joten sekaannus voi pahimmillaan estää pelaajaa pääsemästä kentälle.

Salibandykengät. Nimi kielen sisäpuolelle tai pohjallisen alle. Pohjallinen on paras paikka, koska teksti ei kulu siellä hiessä yhtä nopeasti.

Kassit ja vaatteet. Salibandykassiin kannattaa kiinnittää nimilappu tai avainperä. Treenipaitoihin ja sortseihin silitettävät nimilaput toimivat samalla tavalla kuin koululaisten vaatteissa.

Joukkueen yhteiset järjestelmät

Yksittäinen merkintä auttaa, mutta sekaannukset loppuvat vasta yhteisellä käytännöllä. Toimiva malli Divari-joukkueessa ja juniorijoukkueessa on, että pelinumero toimii kaikkialla tunnisteena. Kun numero 17 lukee pelipaidassa, mailan varressa, silmäsuojien sangassa ja kassissa, kuka tahansa joukkueessa tunnistaa tavarat. Pelipaitojen numerointi kannattaa sopia ennen kauden alkua, ja siitä on enemmän tietoa artikkelissa joukkueen pelipaitojen numeroinnista ja painatuksesta.

Yhteisten varusteiden kohdalla tilanne on toinen. Seuran harjoituspallot, maalivahdin varusteet ja kartiot merkitään seuran nimellä tai lyhenteellä, ei pelaajan nimellä. Maalivahdin kypärä, rintapanssari, kaulasuoja ja käsineet ovat usein seuran omaisuutta junioripuolella, ja niissä merkintä kannattaa tehdä niin, että se säilyy myös pesussa ja kuivauksessa.

Hyvä käytäntö on myös joukkueen löytötavaralaatikko, jonka joukkueenjohtaja tyhjentää kerran kuussa. Nimettömät tavarat kuvataan joukkueen viestiryhmään ennen kuin ne viedään hallin löytötavaroihin.

Myytti: kallis maila tunnistetaan aina

Moni olettaa, että arvokas maila on niin tunnistettava, ettei sitä tarvitse merkitä. Käytäntö on toinen. F-liiga-tason mailat ovat suosittuja juuri siksi, että samaa mallia käyttää useampi pelaaja samassa joukkueessa. Vaihtopenkillä, jossa on 20 mailaa telineessä, 250 euron maila näyttää täsmälleen samalta kuin vieressä oleva.

Sama koskee kenkiä. Asics Gel-Blade tai Salming Kobra ovat suosittuja kilpatason kenkiä, ja samaa kokoa olevat parit sekoittuvat helposti. Merkintä on tärkeämpi kalliille varusteille, ei vähemmän tärkeä.

Yleisimmät virheet merkitsemisessä

Ensimmäinen virhe on liian pieni tai kuluva merkintä. Vesiliukoinen tussi tai paperitarra häviää 2-3 viikossa, kun mailaa kuljetetaan kassissa ja pidellään hikisillä käsillä. Permanent-tussi kestää kauden, kun sitä vahvistetaan pari kertaa.

Toinen virhe on merkitä vain lapsen etunimi. Kymmenen vuotiaiden joukkueessa voi olla kolme Eetua tai neljä Aadaa. Etunimi ja sukunimen alkukirjain tai pelinumero on varmempi.

Kolmas virhe on unohtaa merkintä varusteen vaihtuessa. Kasvava lapsi tarvitsee uudet kengät ja usein uuden mailan 1-2 vuoden välein. Uusi varuste tulee kassiin kesken kauden, ja se jää merkitsemättä, koska vanha järjestelmä oli jo ”hoidettu”.

Neljäs, harvinaisempi virhe on teipata lapa tai varren alaosa niin, että teippi vaikuttaa mailan käyttäytymiseen tai peittää pakolliset merkinnät. Merkinnät kuuluvat varren yläosaan.

Merkitseminen kuljetuksessa ja säilytyksessä

Sekaannukset syntyvät usein vasta kimppakyydissä tai turnausmatkoilla, kun usean pelaajan mailat kulkevat samassa mailakassissa. Kun mailat ovat merkittyjä ja kassissa on oma paikkansa jokaiselle, tavarat palautuvat oikeille omistajille myös Pohjois-Suomen pitkillä turnausmatkoilla. Mailojen suojaamisesta kuljetuksessa kerrotaan tarkemmin artikkelissa mailan säilytyksestä ja kuljetuksesta.

Kun varusteita hankitaan, salibandykaupasta voi pyytää tarroja tai kysyä, tekeekö liike nimi- tai numeropainatuksia. Salibandykauppa eroaa tässä yleisistä urheilukaupoista, jalkapallo-, hiihto-, tennis-, laskettelu- tai kalastusliikkeistä, koska se keskittyy nimenomaan salibandyn mailoihin, palloihin, kenkiin, suojavarusteisiin ja maalivahdin varusteisiin, ja joukkueiden tarpeet ovat siellä tuttuja.

UKK

Millä merkitsen salibandymailan niin, että merkintä kestää?
Permanent-tussilla varren yläosaan ja oman värisellä grippiteipillä. Tussimerkintä kannattaa vahvistaa kauden puolivälissä. IFF-sertifiointimerkintää ei saa peittää.

Pitääkö silmäsuojat merkitä, jos lapsella on oma kassi?
Kyllä. Silmäsuojat otetaan pois kassista pukukopissa ja vaihtopenkillä, ja juuri siellä ne sekoittuvat. Nimi tai numero sangan sisäpuolelle riittää.

Miten seuran yhteiset varusteet kannattaa merkitä?
Seuran nimellä tai lyhenteellä ja tarvittaessa juoksevalla numerolla, esimerkiksi ”Maalivahti 1” ja ”Maalivahti 2”. Näin lainattujen varusteiden kirjanpito on helppoa.

Merkitse ennen ensimmäistä harjoitusta

Varusteiden merkitseminen vie 15-20 minuuttia kauden alussa ja säästää kymmeniä selvittelyhetkiä syyskuusta huhtikuuhun. Paras ajankohta on heti, kun uudet varusteet tulevat kotiin, ennen kuin ne ehtivät ensimmäiseen harjoitukseen. Sovi joukkueen kanssa yksi yhteinen tunniste, käytännössä pelinumero, ja käytä sitä mailassa, silmäsuojissa, kengissä ja kassissa. Silloin nimettömien tavaroiden kasa kassihuoneessa pienenee jo ensimmäisen kuukauden aikana.

Anna pisteet

(ei vielä ääniä)

Arvostele, kommentoi tai kerro kokemuksista