Salibandypallo näyttää yksinkertaiselta muovipallolta, mutta pallon reiät, saumat ja pinnan muoto ratkaisevat, miten se lentää, pomppii ja kääntyy lavalla. Tämä artikkeli on tarkoitettu pelaajalle, valmentajalle ja joukkueen huoltajalle, joka miettii, miksi kahden saman näköisen pallon välillä on niin suuri ero. Kun ymmärrät valmistuksen perusteet, osaat valita harjoituksiin ja otteluihin pallot, jotka käyttäytyvät ennustettavasti.
Ero näkyy jo ensimmäisessä harjoituksessa. Halvalla pallolla vedetty kuti voi kaartua yllättäen sivuun, ja sama laukaus sertifioidulla ottelupallolla menee sinne, minne se tähdättiin.
Mitä IFF määrää pallon rakenteesta
International Floorball Federation eli IFF määrittelee ottelupallon mitat tarkasti. Pallon halkaisija on 72 mm ja paino noin 23 grammaa, ja pallossa on 26 reikää, joiden halkaisija on noin 10 mm. Väri on yksivärinen, ja virallisissa otteluissa käytetään yleensä valkoista palloa.
Mitat eivät yksin riitä sertifiointiin. IFF testaa myös pallon kimmoisuuden, iskunkestävyyden ja lentoradan tasaisuuden. Hyväksytyssä pallossa on IFF:n leima, ja Suomen Salibandyliiton SSBL:n virallisissa sarjoissa F-liigasta Divareihin ja junioritasolle pelataan näillä palloilla.
Pallon reiät ja lento – miksi juuri 26 reikää
Reiät eivät ole koriste. Ne keventävät palloa ja vaikuttavat siihen, miten ilma virtaa pallon läpi ja ympäri lennon aikana. Symmetrisesti sijoitetut reiät tasaavat ilmanvastuksen, jolloin pallo ei ala heittelehtiä kovassakaan laukauksessa.
Jos reikien reunat ovat epätasaiset tai yksi reikä on hieman muita suurempi, ilmavirta muuttuu epäsymmetriseksi. Seurauksena on niin sanottu lepattava lento. Pallo kääntyy viimeisillä metreillä, mikä hämää maalivahtia mutta myös laukojaa itseään. Vaikutus näkyy etenkin kovissa lyönneissä, joissa pallon nopeus nousee F-liigatasolla reilusti yli 150 km/h.
Yleinen myytti kuuluu, että kaikki 26-reikäiset pallot lentävät samalla tavalla. Eivät lennä. Reikien määrä on sama, mutta valmistustarkkuus, muovin laatu ja pinnan käsittely vaihtelevat paljon, ja nämä erot tuntuvat sekä lyönnissä että syötön vastaanotossa.
Valmistusprosessi: sauma, muovi ja pinta
Salibandypallo valmistetaan yleensä ruiskuvalamalla kaksi puoliskoa, jotka hitsataan yhteen. Hitsaussauma on pallon kriittisin kohta. Huolellisesti tehty sauma on tasainen eikä muuta pallon painopistettä. Huono sauma tekee pallosta hieman epätasapainoisen, jolloin se pomppii epäsäännöllisesti ja halkeaa ensimmäisenä.
Muovin laatu ratkaisee kestävyyden. Laadukkaissa palloissa käytetään polyeteeniä, joka pysyy joustavana myös viileässä hallissa. Halvempi muovi kovettuu kylmässä ja voi haljeta jo yhdestä kovasta laukauksesta. Tämä tulee tutuksi esimerkiksi Pohjois-Suomen talvikuukausina, kun pallokassi on yöpynyt auton takakontissa pakkasella.
Pinnan käsittely on kehittynyt viime vuosina eniten. Useilla valmistajilla on mallistossaan kuoppapintaisia palloja, joissa golfpallon tapaan pinnassa on pieniä painaumia. Kuopat tasaavat ilmavirtaa ja tekevät lentoradasta vakaamman. Sileäpintainen pallo taas liukuu lavalla eri tavalla, ja osa pelaajista pitää sen tuntumaa kuljetuksessa luontevampana.
Ottelupallo vai harjoituspallo
Valmistuksen erot näkyvät hinnassa. IFF-sertifioitu ottelupallo maksaa tyypillisesti 5-10 € kappaleelta, ja joukkueet ostavat niitä usein 20 kappaleen paketeissa. Värikkäät harjoituspallot ovat edullisempia, mutta niiden valmistustoleranssit voivat olla väljemmät. Tarkemmin eroista kerrotaan artikkelissa sertifioitu ottelupallo ja harjoituspallo.
Kokenut valmentaja katsoo ensin, mihin palloa käytetään. Lasten kerhossa ja työpaikkasalibandyssa halvempi pallo ajaa asiansa hyvin. Laukaisuharjoituksissa ja ottelua edeltävissä treeneissä kannattaa kuitenkin käyttää samaa palloa kuin otteluissa, jotta lyöntitekniikka hioutuu oikeanlaisen lentoradan mukaan.
Poikkeuksiakin on. Jotkut maalivahtivalmentajat käyttävät tarkoituksella lepattavia palloja reaktioharjoituksissa, koska ne pakottavat seuraamaan palloa loppuun asti. Tällöin epätasaisuus on harjoituksen työkalu eikä virhe.
Yleisimmät virheet pallojen valinnassa ja käytössä
Kauden aikana, syyskuusta huhtikuuhun, joukkueen pallovarasto kuluu nopeasti. Samat virheet toistuvat seurasta toiseen.
Kuluneita palloja pidetään käytössä liian pitkään. Kun reikien reunat lohkeilevat tai pallo on vähänkin soikea, sen lentorata muuttuu. Halkeama syntyy usein saumaan, ja haljennut pallo voi särkyä terävän muotoiseksi.
Ottelut pelataan eri pallolla kuin millä harjoitellaan. Joukkue harjoittelee viikon edullisilla harjoituspalloilla ja ihmettelee ottelussa, miksi syötöt ja laukaukset eivät osu kohdalleen.
Pallot säilytetään kylmässä. Kylmä muovi on hauraampaa ja kimpoaa eri tavalla. Pallokassi kannattaa tuoda halliin hyvissä ajoin ennen lämmittelyä.
Laadukaskaan pallo ei kestä ikuisesti. Aktiivisessa joukkueessa, jossa harjoitellaan 3-4 kertaa viikossa, ottelupallojen paketti kannattaa tarkistaa kuukausittain ja poistaa vialliset pallot käytöstä.
Pallon koko ja silmäsuojien merkitys
Pallon 72 mm halkaisija on mitoitukseltaan sellainen, että pallo voi osua suoraan silmäkuoppaan. Tämän takia silmäsuojat ovat SSBL:n sarjoissa pakolliset alle 15-vuotiaille ja suositeltavat myös aikuisille. Kova ja tasaisesti lentävä pallo on pelaajan kannalta hyvä asia, mutta se tarkoittaa myös suurempaa iskuvoimaa.
Silmävamma voi aiheuttaa pysyvän näköhaitan. Jos pallo osuu silmään ja näkö hämärtyy, silmästä vuotaa verta tai pelaaja menee tajuttomaksi, soita hätänumeroon 112.
Miten tunnistaa laadukas pallo kaupassa
Salibandykaupassa, oli se sitten erikoisliike Tampereella tai urheiluketjun myymälä Helsingissä, pallon laatu selviää muutamalla nopealla tarkistuksella:
– Etsi pallon pinnasta IFF:n hyväksyntäleima.
– Katso, onko sauma tasainen ja ehjä koko matkaltaan.
– Tunnustele reikien reunoja: niissä ei saa olla purseita eikä teräviä kohtia.
– Pudota palloa muutaman kerran kovalle alustalle ja katso, pomppaako se joka kerta suoraan ylös.
– Purista kevyesti: pallon pitää joustaa, mutta palautua heti muotoonsa.
Suomalaiset valmistajat Fatpipe ja Exel valmistavat sertifioituja palloja, kuten myös ruotsalaiset Unihoc ja Salming sekä sveitsiläinen Zone. Valikoimia voi vertailla salibandypallojen tuotealueella, jossa näkyvät sekä ottelu- että harjoituspallot.
Huomaa, että salibandykauppa on erikoistunut nimenomaan salibandyn mailoihin, palloihin, kenkiin ja suojavarusteisiin. Yleiset urheiluvarusteet, jalkapallo-, hiihto-, tennis-, laskettelu- ja kalastusvarusteet kuuluvat omiin kauppavertailuihinsa.
UKK
Vaikuttaako pallon väri sen lentoon?
Väri ei vaikuta lentoon, kunhan muovi ja valmistus ovat samaa laatua. Valkoinen on otteluiden vakioväri näkyvyyden takia. Värikkäät pallot ovat yleensä harjoituskäyttöön, mutta myös IFF-sertifioituja värillisiä palloja on saatavilla.
Kuinka kauan salibandypallo kestää?
Kestävyys riippuu käytöstä ja muovin laadusta. Kovassa laukaisuharjoittelussa ottelupallo voi kulua käyttökelvottomaksi muutamassa viikossa, kun taas kevyessä harrastekäytössä sama pallo kestää koko kauden. Kun reikien reunat lohkeilevat tai saumaan tulee halkeama, pallo on vaihdettava.
Lentääkö kuoppapintainen pallo paremmin kuin sileä?
Kuoppapinta tasaa lentorataa etenkin kovissa ja pitkissä laukauksissa. Lyhyissä syötöissä ja kuljetuksessa ero on pieni, ja osa pelaajista pitää sileän pallon tuntumaa lavalla parempana. Valinnassa kannattaa käyttää samaa pallotyyppiä harjoituksissa ja otteluissa.
Yhteenveto: tarkkuus syntyy tehtaalla
Pallon reiät, sauma, muovi ja pinta määräävät yhdessä, lentääkö laukaus suoraan vai lepattaako se sivuun. Sertifioitu ottelupallo maksaa enemmän, koska sen valmistustarkkuus on testattu. Harjoittele samalla pallolla kuin pelaat, säilytä pallot lämpimässä ja poista kuluneet pallot käytöstä ajoissa. Ne ovat halvin tapa parantaa joukkueen syöttö- ja laukaisutarkkuutta.