Kaukalon kaiteet ja rajaus ratkaisevat, alkaako salibandyvuoro heti vai kuluuko ensimmäinen vartti osien raahaamiseen ja vinojen liitosten korjaamiseen. Artikkeli on tarkoitettu seurojen kenttävastaaville, koulujen liikunnanopettajille ja työpaikkasalibandyn vetäjille, jotka kokoavat salibandykaukalon viikoittain. Tekstistä selviää, miten kaukalo kootaan nopeasti ja oikein, miten rajaviivat merkitään ja miten kaiteet säilytetään niin, että ne kestävät useita kausia.
Mistä täysimittainen kaukalo koostuu
International Floorball Federationin eli IFF:n sääntöjen mukainen kaukalo on 40 x 20 metriä. Kulmat ovat pyöristetyt ja kaiteen korkeus on 50 cm. Kaiteet koostuvat yleensä noin kahden metrin suorista elementeistä ja erillisistä kulmakappaleista. Täysikokoiseen kenttään tarvitaan tavallisesti 55-60 elementtiä, joten kokonaisuus on yllättävän iso varastoitava.
Kaikkien kenttien ei tarvitse olla täysimittaisia. Koulujen liikuntasaleissa, harrastusvuoroilla ja junioreiden pienkenttäpeleissä kaukalo on usein lyhennetty hallin mittoihin. Ammattilainen ei kuitenkaan koskaan rakenna kaukaloa kiinni seinään. Jos tila ei riitä, kenttää lyhennetään ja kaiteen taakse jätetään väljä turva-alue.
Rajauksen tärkeimmät mitat ovat helppo muistaa. Maalialue on 4 x 5 metriä ja maalivahdin alue 1 x 2,5 metriä. Maalit (160 x 115 cm) sijoitetaan 3,5 metrin päähän päätykaiteesta. Lisäksi tarvitaan keskiviiva ja aloituspisteet. Viivojen leveys on 4-5 cm.
Kaukalon kaiteet asennetaan tässä järjestyksessä
Kokenut kenttävastaava ei aloita kaiteiden kantamisesta vaan mittaamisesta. Jos keskipiste on pielessä, koko kaukalo vinoutuu, ja virheen huomaa vasta, kun viimeinen elementti ei mahdu paikalleen.
- Mittaa ja merkitse keskipiste sekä kentän kulmat esimerkiksi irrotettavalla merkkikartiolla tai liidulla.
- Aloita kulmista ja kokoa pitkät sivut kulmista kohti keskiviivaa, jolloin mahdollinen säätövara jää keskelle.
- Lukitse liitokset yksi kerrallaan ilman väkivaltaa. Jos liitos ei mene paikalleen, elementti on vinossa.
- Tarkista suoruus katsomalla kaidetta päädystä pitkin ja varmista, että tukijalat osoittavat ulospäin.
- Sijoita maalit ja rajaus vasta, kun kaukalo on valmis, koska maalien paikka mitataan päätykaiteesta.
Harjaantunut kahden hengen pari kokoaa täyden kaukalon tyypillisesti 20-30 minuutissa. Ensimmäisellä kerralla aikaa voi kulua tunti. Esimerkiksi tamperelaisen koulun iltavuorolla tilanne on tuttu: opettaja jättää kaukalon pystyyn, mutta seuraava vuoro haluaa tilan sulkapallolle, joten purku ja kokoaminen ovat osa joka viikon rutiinia. Silloin kannattaa sopia kiinteä työnjako. Kaksi kantaa ja yksi lukitsee, ja homma hoituu nopeimmin.
Maaleista ja niiden kiinnityksestä löytyy lisätietoa artikkelista kiinteät ja siirrettävät salibandymaalit.
Rajaviivat: maali, teippi vai siirrettävä merkintä
Monessa suomalaisessa liikuntahallissa salibandyviivat on maalattu lattiaan muiden lajien viivojen sekaan. Kun pelaajat oppivat lukemaan oikean värin, ratkaisu on kestävin ja edullisin. Ongelmia syntyy hallissa, jossa viivoja on jo viiden lajin verran.
Teippiviiva sopii väliaikaiseen käyttöön, kuten turnauspäivään. Viikoittaiseen käyttöön se on huono valinta. Teippi irtoaa kulmista, keräää pölyä ja jättää lakattuun lattiaan liimajäämiä, joista hallin omistaja huomauttaa nopeasti. Harrastevuoroille riittävät usein litteät kumiset merkkikiekot maalialueen kulmissa. Virallisissa SSBL:n otteluissa rajauksen pitää olla selkeä ja sääntöjen mukainen.
Yleinen myytti: kaukalo pitää kiinnittää lattiaan
Usein ajatellaan, että kaukalo pysyy parhaiten paikallaan, kun kaiteet teipataan tai ruuvataan lattiaan. Asia on päinvastoin. Kaukalo on suunniteltu vapaasti seisovaksi rakenteeksi, joka joustaa hieman, kun pelaaja törmää siihen. Jäykästi kiinnitetty kaide ottaa iskun vastaan kovempana ja lisää polvi- ja nilkkavammojen riskiä taklaustilanteissa, joita salibandyssa sääntöjen kiellosta huolimatta syntyy.
Jos kaukalo liukuu, syy on yleensä kuluneissa tai likaisissa tukijaloissa, ei kiinnityksen puutteessa. Liukuesteet tai jalkojen puhdistus ratkaisevat ongelman. Jos pelaaja kaatuu kaiteeseen ja epäillään murtumaa, päävammaa tai tajunnan menetystä, soitetaan heti hätänumeroon 112.
Yleisimmät virheet kokoamisessa ja purussa
Elementtien raahaaminen lattiaa pitkin on yleisin ja kallein virhe. Kaiteen alareuna naarmuttaa lakkaa, ja hallin omistaja voi laskuttaa lattian kunnostuksesta. Elementit nostetaan aina irti lattiasta.
Liitosten pakottaminen rikkoo kaukalon nopeimmin. Muovinen lukitusnokka kestää satoja oikein tehtyjä kokoamisia, mutta voi katketa jo yhdestä vinosta potkaisusta. Rikkinäinen liitos jättää kaiteeseen raon, josta pallo karkaa ja johon mailan lapa voi tarttua.
Kylmä varasto on kolmas sudenkuoppa, varsinkin Pohjois-Suomessa. Lämmittämättömässä kontissa pakkasella muovi haurastuu. Jos kaiteita käsitellään kovakouraisesti heti pakkasesta tultua, kulmakappaleisiin tulee halkeamia. Kaiteiden kannattaa antaa lämmetä hallissa ennen kokoamista.
Säilytys vuorojen välillä ja kauden jälkeen
Viikoittaisessa käytössä tärkein apuväline on kaukalovaunu, johon elementit nostetaan pystyyn samaan suuntaan. Kun kulmakappaleet ja oviosat on merkitty ja niillä on oma paikkansa, seuraava kokoaja ei joudu etsimään niitä. Kaiteita ei kannata pinota vaakatasoon korkeiksi pinoiksi, koska alimmat elementit taipuvat painon alla kesän aikana.
Salibandykausi kestää Suomessa syyskuusta huhtikuuhun, joten touko-elokuu on huollon aikaa. Kokenut kenttävastaava käy kaiteet läpi heti kauden päätyttyä eikä elokuun lopussa. Elementit pestään miedolla pesuaineella, rikkinäiset liitokset kirjataan ja puuttuvat osat tilataan hyvissä ajoin. Varaosien toimitus voi kestää viikkoja, ja syyskuun alussa sama tilaus voi olla myöhässä kymmenellä muulla seuralla. Tilauksen ajoitukseen löytyy vinkkejä artikkelista joukkuetilauksen aikataulu kauden alkuun.
Säilytä kaiteet kuivassa ja suojassa suoralta auringonvalolta. UV-säteily haalistaa ja haurastuttaa muovia ajan myötä.
Hankinta ja vastuunjako
Kaukalon hankkii yleensä seura, kunta tai koulu, ja jo ennen ostoa kannattaa sopia, kuka omistaa kaukalon ja kuka vastaa sen huollosta. Moni riita syntyy siitä, että kolme seuraa käyttää samaa kaukaloa eikä kukaan ilmoita rikkoutuneista liitoksista. Vaihtoehtoja eri kokoluokkiin voi vertailla salibandykaukaloiden tuotealueella.
Yleiset urheiluvarusteet kuuluvat urheilukauppa-vertailuihin. Kentän varusteiden kohdalla salibandyyn erikoistunut kauppa osaa yleensä neuvoa paremmin kaukalon mitoissa, varaosissa ja IFF-vaatimuksissa. Sama pätee pelaajien varusteisiin. Kaukalon kanssa samalla tilauksella kannattaa tarkistaa, että juniorivuoron pelaajilla on silmäsuojat, jotka ovat pakolliset alle 15-vuotiaille kaikissa SSBL:n virallisissa sarjoissa.
UKK
Kuinka monta elementtiä täysikokoiseen salibandykaukaloon tarvitaan?
40 x 20 metrin kaukaloon tarvitaan tyypillisesti 55-60 noin kahden metrin elementtiä ja kulmakappaleet. Tarkka määrä riippuu valmistajan elementtien pituudesta ja kulmaratkaisusta.
Saako kaukalon kiinnittää lattiaan teipillä?
Kiinnittämistä ei suositella. Teippi jättää lakattuun lattiaan liimajäämiä, ja kiinnitetty kaide joustaa törmäyksessä huonommin. Liukumisen syy on yleensä likaisissa tukijaloissa.
Miten kaukalon kaiteet kannattaa säilyttää kesän yli?
Pestyinä, pystyasennossa kaukalovaunussa ja kuivassa, lämpimässä tilassa suojassa auringonvalolta. Rikkinäiset osat kannattaa kirjata ja tilata toukokuussa.
Ennen kauden ensimmäistä vuoroa
Kestävä kaukalo syntyy rutiineista. Kokoaminen aloitetaan mittaamalla, liitoksia ei pakoteta, elementit nostetaan raahaamisen sijaan ja huolto tehdään keväällä eikä syksyllä. Kun kaukalolla on nimetty vastuuhenkilö ja osat on merkitty, kaukalo kestää vuosia ja vuoro alkaa ajallaan.