Oikea- vai vasenkätinen maila on ensimmäinen asia, joka pitää ratkaista salibandymailaa ostettaessa, ja juuri siinä aloittelijat ja lasten vanhemmat useimmin erehtyvät. Mailan ote ei määräydy sen mukaan, kummalla kädellä kirjoitat, vaan sen mukaan, kumpi käsi on mailan varressa alempana. Tästä artikkelista näet, miten oman otteen saa selville viidessä minuutissa ja milloin perussääntö ei päde. Samalla vältät tilanteen, jossa uusi 120 euron maila jää kaappiin, koska se tuntuu väärältä.
Mitä vasen ja oikea maila tarkoittavat
Salibandyssa mailan puoli kertoo, kummalla puolella vartaloa lapa kulkee. Vasemmassa mailassa vasen käsi on alempana varressa ja oikea käsi ylhäällä kahvan päässä. Lapa liikkuu silloin pelaajan vasemmalla puolella. Oikeassa mailassa tilanne on päinvastainen.
Puolella on merkitystä, koska lavassa on kaari. Kaari on lavan kovera puoli, jolla palloa kuljetetaan, syötetään ja lyödään. IFF:n eli International Floorball Federationin säännöt sallivat enintään 30 mm koukun, ja useimmissa valmismailoissa kaari on valmiiksi muotoiltu toiselle puolelle. Väärinpäin käytettynä pallo karkaa lavan kuperalta puolelta, eikä vetoon saa nostetta.
Kaupoissa puoli merkitään yleensä kirjaimella L tai R tai sanoilla left ja right. Fatpipe, Exel, Unihoc, Salming ja Zone käyttävät kaikki samaa logiikkaa: merkintä kertoo alemman käden.
Mailan ote kotitestillä – näin saat puolen selville
Kokenut valmentaja ei kysy aloittelijalta, onko hän oikea- vai vasenkätinen. Hän ojentaa mailan, harjan tai lumikolan ja katsoo, miten ote syntyy itsestään. Saman voi tehdä kotona:
- Ota harja tai lumikola käteen ajattelematta asiaa ja tee pari lakaisuliikettä.
- Katso, kumpi käsi päätyi alemmaksi varteen – se kertoo mailan puolen.
- Toista sama silmät kiinni tai nopeasti, jotta ote ei ehdi muuttua tietoiseksi.
- Kokeile lisäksi lyöntiliikettä: kummalta puolelta laukaus tuntuu luontevalta.
- Jos tulokset ristiriitaisia, lainaa joukkuekaverilta kumpaakin mallia yhteen harjoitukseen.
Useimmiten vastaus selviää jo ensimmäisestä lakaisusta. Joillakin ote vaihtelee, ja heille käytännön kokeilu kentällä on ainoa luotettava keino.
Myytti: oikeakätinen pelaaja tarvitsee oikean mailan
Tämä on salibandykaupan yleisin väärinkäsitys. Suurin osa suomalaisista pelaajista pelaa vasemmalla mailalla, vaikka valtaosa heistä kirjoittaa oikealla kädellä. Syy on yksinkertainen: oikeakätisellä vahvempi käsi on ylhäällä kahvan päässä, josta mailaa ohjataan ja josta lyönnin voima lähtee.
Jääkiekossa ilmiö on sama, ja moni suomalainen salibandypelaaja on oppinut otteensa jo pihakiekossa tai koulun liikuntatunnilla sählyä pelatessa. Siksi vanhemman kannattaa tarkistaa lapsen ote ennen kuin päättelee mitään kätisyydestä. Vasenkätisistä taas yllättävän moni päätyy oikealle mailalle.
Poikkeuksia on molempiin suuntiin. Mikään sääntö ei ole tärkeämpi kuin se, miltä maila tuntuu omissa käsissä.
Pelipaikka ja puolen valinta joukkueessa
F-liigassa ja Divareissa näkee usein hyökkääjiä, jotka pelaavat ”väärällä” laidalla: vasenmailainen pelaa oikeassa laidassa. Silloin lapa on kentän keskustan puolella ja laukaisukulma maalia kohti avautuu suoraan laitaa pitkin tultaessa. Puolustajat taas pelaavat yleensä mailapuolensa mukaisella laidalla, jotta pallo pysyy kaukaloa vasten suojassa.
Harrastaja- tai työpaikkajoukkueessa tällä ei kannata stressata. Puoli valitaan otteen mukaan, ei pelipaikan. Valmentaja sijoittaa pelaajat kentälle vasta sitten, kun mailan puoli on selvä.
Yksi rajatapaus kannattaa tuntea. Pelaaja, joka on pelannut vuosia väärällä puolella, ei välttämättä hyödy vaihdosta enää aikuisena. Lihasmuisti on vahva, ja vaihto vie helposti koko salibandy-kauden syyskuusta huhtikuuhun ennen kuin taso palaa ennalleen.
Lapset ja aloittelijat – milloin suora lapa riittää
Alle kouluikäisille myydään usein mailoja, joissa lapa on lähes suora. Sellainen toimii kumpaankin suuntaan, ja lapsi voi pelata pari ensimmäistä kautta selvittämättä puoltaan. Kun ote vakiintuu, yleensä 7-9 vuoden iässä, siirrytään kaarevaan lapaan.
Lapsen mailan pituus on 60-90 cm ja kasvavan nuoren 90-98 cm, joten uusi maila on edessä 1-2 vuoden välein joka tapauksessa. Puolen voi siis tarkistaa jokaisen vaihdon yhteydessä. Lisää pituuden valinnasta löytyy artikkelista junioripelaajan mailan pituus ja keveys.
Ensimmäisen mailan rinnalle ostetaan samalla kertaa silmäsuojat. Ne ovat SSBL:n eli Suomen Salibandyliiton virallisissa sarjoissa pakolliset kaikille alle 15-vuotiaille, ja aloittelijamallit maksavat 30-70 €. Silmävamma voi jättää pysyvän näönhaitan, eikä siinä kannata säästää.
Yleisimmät virheet mailan puolen valinnassa
Puoli päätellään kirjoituskädestä. Tämä johtaa väärään mailaan useammin kuin mikään muu. Ote testataan aina käytännössä, ei kysymällä.
Lapa käännetään kuumentamalla. Lapaa voi muotoilla lämmittämällä, mutta kaarta ei käännetä toiselle puolelle ilman, että muovi heikkenee. Kaarevuuden rajat käydään läpi artikkelissa lavan muoto ja kovuus.
Ostetaan alennuksesta sitä puolta, mitä hyllyssä on. Kauden lopun alennusmyynnissä 200 euron F-liiga-tason mailaa saa joskus 90 eurolla, mutta jos puoli on väärä, raha on hukattu. Moni verkkokauppa ei ota käytettyä mailaa takaisin.
Mailan puolen tarkistaminen kaupassa
Erikoisliikkeessä myyjä antaa kokeilla mailaa lattialla ja tarkistaa otteen ennen ostoa. Stadiumin, XXL:n, Intersportin tai Sportian kaltaisissa ketjuliikkeissä valikoima on usein suppeampi, ja vasempia mailoja on hyllyssä selvästi enemmän kuin oikeita. Oikealle mailalle pelaavan kannattaa varautua siihen, että haluttu malli pitää tilata.
Hintaluokka ei riipu puolesta. Aloittelijan maila maksaa 30-80 €, keskitason maila 100-200 € ja F-liiga-tason maila 200-400 €. Vaihtoehtoja voi vertailla salibandymailojen tuotealueella ennen kauppaan lähtöä, kun puoli on ensin selvitetty kotona.
Irtolapojen kanssa pitää olla tarkkana. Varsi on yleensä neutraali, mutta vaihtolapa on aina joko vasen tai oikea. Kun lapa vaihdetaan, puoli tarkistetaan pakkauksesta.
UKK
Kummalla puolella pelaa oikeakätinen salibandypelaaja?
Useimmat oikeakätiset pelaavat vasemmalla mailalla, jolloin vasen käsi on alempana ja vahvempi oikea käsi ohjaa mailaa kahvasta. Lopullinen valinta tehdään kokeilemalla, koska poikkeuksia on paljon.
Voiko lapsi käyttää kumpaa tahansa mailaa?
Pienille lapsille myydään suoralapaisia mailoja, jotka toimivat molempiin suuntiin. Kun ote vakiintuu noin 7-9 vuoden iässä, valitaan kaareva lapa oikealle puolelle.
Voiko mailan puolta vaihtaa jälkikäteen?
Varren voi yleensä säilyttää ja vaihtaa siihen toisen puolen lavan. Valmiin lavan kaarta ei kannata yrittää kääntää lämmittämällä, koska materiaali heikkenee.
Ote ensin, malli sitten
Mailan puoli ratkaistaan ennen merkkiä, jäykkyyttä tai hintaa. Harjatesti, kokeilu kentällä ja tarvittaessa lainamaila joukkuekaverilta kertovat vastauksen luotettavammin kuin kätisyys. Kun ote on selvä, merkitse se ylös – L tai R – ja vie tieto mukaan jokaiseen salibandykauppaan, niin seuraava mailaostos osuu kohdalleen.
—
Valitsin sisäiset linkit /junioripelaajan-maila-pituus-ja-keveys/, /lavan-muoto-ja-kovuus-vaikutus-pallon-hallintaan/ ja /osasto/salibandymailat/. Kaikki kolme löytyvät täsmälleen samassa muodossa linkkilistasta.
Kahta yksityiskohtaa en pystynyt varmistamaan, joten tarkista ne ennen julkaisua:
– **30 mm:n raja lavan koukulle:** kirjoitin sen IFF:n säännöksi muistini perusteella.
– **Ikä 7-9 vuotta,** jolloin ote yleensä vakiintuu, on arvio.
Jätin tarkoituksella pois prosenttiosuuden siitä, kuinka moni suomalainen pelaa vasemmalla mailalla. Artikkelissa puhutaan vain ”suurimmasta osasta”, koska tarkkaa lukua ei ollut saatavilla.