Sertifioidun ottelupallon ja tavallisen harjoituspallon sekoittaminen on yksi yleisimmistä aloittelijoiden – ja yllättävän usein myös juniorijoukkueiden – tekemistä ostovirheistä. Ero ei ole pelkkää väriä tai hintaa, vaan vaikuttaa suoraan siihen, kelpaako pallo virallisiin otteluihin ja miten se käyttäytyy hallin lattialla.
Mikä tekee pallosta virallisen ottelupallon
Virallinen salibandypallo tunnistaa helpoiten väristä: se on aina valkoinen, ja siinä on 26 reikää tarkasti määritellyssä kuviossa. Tämä ei ole muotoseikka, vaan IFF-sertifioinnin (International Floorball Federation) vaatimus, joka takaa pallon lennon, painon ja kimmoisuuden pysyvän samana joka kentällä ja joka ottelussa.
SSBL vaatii IFF-sertifioidun pallon kaikissa virallisissa sarjoissa F-liigasta alueellisiin sarjoihin asti. Käytännössä tämä tarkoittaa, että joukkueenjohtaja tai huoltaja ei voi tuoda otteluun mitä tahansa valkoista palloa – pakkauksessa pitää lukea IFF-hyväksyntä, ja usein myös sarjaselostuksessa on erikseen mainittu hyväksytty pallomalli. Ottelupalloja myydään yleensä 20 kappaleen erissä, koska joukkueet kuluttavat niitä nopeasti harjoituksissa ja otteluissa.
Harjoituspallon rooli ja miksi se on värikäs
Harjoituspallot ovat värikkäitä – oranssia, keltaista, vihreää, usein kirjavia värisarjoja samassa pussissa. Väri ei ole sattumaa: sillä erotetaan harjoituspallo virallisesta pallosta nopealla vilkaisulla, ja väri myös auttaa pelaajaa seuraamaan palloa nopeissa harjoitustilanteissa paremmin kuin valkoinen sävy.
Harjoituspallo ei täytä IFF-sertifioinnin tarkkoja mittavaatimuksia yhtä tiukasti. Se voi olla hieman kevyempi, sen reikäkuvio voi poiketa, ja kimmoisuus vaihtelee valmistajan ja mallin mukaan enemmän kuin ottelupallossa. Tämä ei tee harjoituspallosta huonoa – päinvastoin, monet joukkueet suosivat harjoituksissa nimenomaan hieman edullisempaa ja kestävämpää harjoituspalloa, koska niitä kuluu kymmeniä kausittain.
Yleisin myytti: ”pallo on vain pallo”
Moni aloittelija tai lapsen harrastusta tukeva vanhempi ajattelee, että kaikki salibandypallot ovat käytännössä samanlaisia ja hinta on ainoa ero. Tämä ei pidä paikkaansa. Ottelupallon tarkka paino (noin 23 gramma) ja halkaisija (n. 72 mm) on standardoitu, jotta pelaajan lyöntitekniikka ja mailan lavan kontakti pysyvät ennustettavina – tämä vaikuttaa suoraan siihen, miten lavan muoto ja kovuus toimivat yhteen pallon kanssa. Harjoituspallo voi käyttäytyä hallilattialla hieman eri tavalla, mikä on täysin ok treeneissä mutta ei kelpaa otteluun.
Toinen yleinen virhe on ostaa vain yksi pallotyyppi koko kaudeksi. Käytännössä joukkue tarvitsee molempia: kymmeniä harjoituspalloja arkiharjoitteluun ja erillisen erän IFF-sertifioituja valkoisia palloja otteluihin ja niiden generaaliharjoituksiin.
Hinnat ja mistä pallot kannattaa hankkia
IFF-sertifioitu valkoinen ottelupallo maksaa tyypillisesti 5–10 € kappaleelta, ja 20 kappaleen joukkuepaketti on selvästi edullisempi per pallo kuin yksittäisostot. Harjoituspallot ovat suunnilleen samassa hintahaarukassa yksittäin ostettuna, mutta niitä myydään usein isommissa erissä, koska kulutus on kovempi.
F-liigan ja Divarien joukkueet tilaavat ottelupallot yleensä isoina erinä kauden alussa, kun taas yksittäinen harrastaja tai lapsen vanhempi ostaa useimmiten pienemmän pussin harjoituspalloja kotiharjoitteluun tai pihapeleihin. Salibandykaupat, joissa on laaja valikoima molempia pallotyyppejä, löytyvät helpoiten salibandykaupan valinnan kautta paikkakunnittain.
Yleisimmät virheet pallon valinnassa
Kolme virhettä toistuu erityisen usein aloittelijoiden ja juniorijoukkueiden keskuudessa:
Väärän pallon tuominen otteluun. Jos ottelussa käytetään vahingossa harjoituspalloa, tuomari voi keskeyttää pelin, kunnes oikea pallo löytyy – tämä on turhaa ja nolostuttavaa etenkin juniorisarjoissa, joissa huoltaja vastaa varusteista.
Liian vähäinen pallovarasto. Salibandypalloja katoaa ja rikkoutuu jatkuvasti – ne lentävät katsomoon, halkeavat kylmässä varastossa tai jäävät pukukoppiin. Joukkue, joka ostaa vain muutaman pallon, joutuu usein kesken kauden tekemään kiireellisen lisätilauksen.
Halvimman vaihtoehdon valinta otteluun. Kaikki valkoiset pallot eivät ole IFF-sertifioituja, vaikka näyttävät samalta. Kannattaa aina tarkistaa pakkauksen merkintä, ei pelkkää väriä.
Milloin harjoituspallo riittää myös vakavampaan käyttöön
Standardiohje on selvä: ottelussa vain sertifioitu pallo kelpaa. Mutta poikkeuksiakin löytyy. Monet F-liigatason joukkueet käyttävät myös kovatasoisissa harjoitusotteluissa ja sisäisissä pelipäivissä tarkoituksella värikkäitä harjoituspalloja, koska niitä on varaa kuluttaa rankasti ilman että ottelupallovarasto hupenee. Samoin koulujen liikuntatunneilla ja kerhotoiminnassa harjoituspallo on käytännössä ainoa järkevä valinta – siellä sertifioinnilla ei ole merkitystä, kestävyydellä ja hinnalla on.
UKK
Voiko harjoituspalloa käyttää virallisessa ottelussa?
Ei. SSBL:n sääntöjen mukaan virallisissa otteluissa on käytettävä IFF-sertifioitua valkoista ottelupalloa. Harjoituspallo ei täytä sertifioinnin tarkkoja paino- ja mittavaatimuksia, joten tuomari ei hyväksy sitä otteluun.
Kuinka monta ottelupalloa joukkue tarvitsee kauteen?
Useimmat joukkueet hankkivat vähintään yhden 20 pallon paketin kauden alussa, ja moni tilaa lisää kauden puolivälissä. Pallot kuluvat ja katoavat yllättävän nopeasti, joten liian pieni varasto johtaa usein kiireelliseen lisätilaukseen kesken kauden.
Onko harjoituspallon ja ottelupallon välillä suuri hintaero?
Ei merkittävää. Molemmat maksavat tyypillisesti 5–10 € kappaleelta, mutta ottelupallot ostetaan yleensä isompina 20 kappaleen erinä, mikä laskee kappalehintaa verrattuna yksittäin ostettuihin harjoituspalloihin.
Yhteenveto
Ottelupallon ja harjoituspallon ero tiivistyy kolmeen asiaan: väriin, sertifiointiin ja käyttötarkoitukseen. Valkoinen IFF-sertifioitu pallo on pakollinen otteluihin, värikäs harjoituspallo taas järkevin valinta arkiharjoitteluun ja koulukäyttöön. Joukkueenjohtajan tai harrastuksen aloittavan perheen kannattaa hankkia molempia riittävästi etukäteen – kesken kauden tehty hätätilaus on aina kalliimpi ja hitaampi ratkaisu kuin kauden alussa tehty suunnitelmallinen ostos.